Oulun yliopisto Humanistinen tiedekunta Anna-Maija Huhta ”ÄLÄ KIRJOITA TÄNNE VIRALLISTERVEELLISTÄ PROPAGANDAA!” Karppaus.info –keskusteluryhmä virallisten ravitsemussuositusten haastajana Tiedeviestinnän pro gradu –tutkielma Oulu 2013 SISÄLLYS 1. JOHDANTO ................................................................................................................. 1   2. KESKEISET KÄSITTEET JA AIEMMAT TUTKIMUKSET ................................... 4   2.1 Vaihtoehtoilmiöiden tutkimusta .............................................................................. 4   2.2 Karppauksesta .......................................................................................................... 5   2.3 Ruotsalainen LCHF –keskustelu tiedeviestinnän pelikenttänä ................................ 9   2.4 Terveysviestintä käsitteenä ja tutkimuskohteena ................................................... 12   2.5 Virtuaaliyhteisöistä ja keskusteluryhmätutkimuksesta .......................................... 14   3. RASVASODAN NELJÄ VUOSIKYMMENTÄ ....................................................... 18   3.1 Amerikkalaiset juuret ............................................................................................. 18   3.2 Pohjois-Karjala –projekti ....................................................................................... 20   3.3 Kansallisten ohjeistusten kehitys ........................................................................... 20   3.4 ”Rasvasota” nykyaikaan ........................................................................................ 23   3.5 Verkkokeskustelu yltyy ......................................................................................... 27   4. NOTKEAN MODERNIN KANSALAINEN HAASTAA VALTAUSKOMUKSET29   4.1 Kansalainen + kuluttaja = kuluttajakansalainen .................................................... 29   4.2 Notkea julkinen elämä ........................................................................................... 32   4.3 Internet kansalaiskulttuurin edistäjänä .................................................................. 33   4.4 Karppaajat notkeassa julkisuudessa ....................................................................... 34   5. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS .................................................................................. 35   5.1 Tutkimusmenetelmä .............................................................................................. 35   5.1.1 Diskurssianalyysi ............................................................................................. 37   5.1.2 Retorinen analyysi ........................................................................................... 43   5.2 Aineiston erittely ................................................................................................... 47   5.3 Analyysin eteneminen ........................................................................................... 48   6. TULOKSET ................................................................................................................ 50   6.1 Suosituimmat keskustelut ja linkkianalyysin tulokset ........................................... 50   6.2 Tieteellinen puhetapa – Karppauksesta tiedepuhetta ............................................. 54   6.3 Kriittinen puhetapa – Salaliitot ja rahoituskytkökset kaiken takana ..................... 62   5.4 Valtaistumisen puhetapa – ”Syön mitä haluan” .................................................... 72   6.5 Ravintokriittinen puhetapa – Puhdasta ja luomua karppausta ............................... 77 6.6 Yhteenveto ............................................................................................................. 82   7. POHDISKELUA JA PUNTAROINTIA .................................................................... 87   7.1 Itsearviointia ja eettistä pohdintaa ......................................................................... 90   7.2 Jatkotutkimuksen aiheita ....................................................................................... 91   KIRJALLISUUS ............................................................................................................ 93   LIITTEET ..................................................................................................................... 104   Liite 1. Perkuulauta –ketjun ensimmäisen sivun viestiketjut 14.11.2012 Liite 2. Lehdet, TV- ja radio –ketjun ensimmäisen sivun viestiketjut 8.1.2013 1 1. JOHDANTO ”Kuuntele kehoasi” ohjeistavat Parantavat rasvat –kirjan kirjoittajat Taija ja Jani Somppi tammikuisessa Sydän-Hämeen lehden haastattelussa (Saarinen, 2013). Somppien ehdotelma pitää sisällään ajatuksen siitä, ettei virallisen linjauksen ravitsemussuosituksiin tai lääkärien hoito-ohjeisiin välttämättä kannata luottaa vaan ihmisten pitäisi ottaa terveytensä omiin käsiinsä eli ”kuunnella kehoaan”. Samaa mieltä Somppien kanssa ovat useat niin kutsutut kolesterolikriitikot tai kolesteroliskeptikot, joiden mukaan 1950-luvulla kehitelty rasvateoria ja sen pohjalta laaditut ravitsemussuositukset eivät enää ole tieteellisesti päteviä. Suomessa vuonna 2010 tuulta alleen saanut julkinen kiista ravintorasvojen terveellisyydestä eli niin kutsuttu rasvasota on tuonut erityisesti vähähiilihydraattisten dieettien suosijat, karppaajat uutisaiheiden keskiöön. Karppaajien ja kolesterolikriitikoiden kiistoja tieteen edustajien ja viranomaistahojen kanssa on käyty julkisesti mediassa, jolloin jokaisella on ollut mahdollisuus esittää mielipiteensä ja ottaa osaa tunteita herättävään keskusteluun. Karppausta ja viime vuosien rasvakiistoja mediassa ei ole juurikaan tutkittu tieteellisesti, joten tutkimukseni on sillä saralla omanlaisensa johdanto aiheen tieteelliseen käsittelyyn. Tämän tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää millä tavalla karppaajat haastavat näitä virallisia ravitsemussuosituksia internetin virtuaalisessa yhteisössä, eli Karppaus.info –keskusteluryhmässä. Taustoitan tutkimustani perehtymällä ”rasvasodan” etenemiseen mediassa sekä virallisten ravitsemussuositusten historiaan ja nykytilanteeseen. Lisäksi perehdyn aiheeseeni Zygmunt Baumanin (2002, 35) kehittelemän notkean modernin (liquid modern) käsitteen pohjalta. Tutkimukseni kannalta keskeisiä aiheita tai käsitteitä ovat erityisesti karppaus ja sen historia, terveysviestinnän käsite ja aiheen tutkimus sekä virtuaaliset yhteisöt ja keskusteluryhmätutkimus. Tässä tutkimuksessa lähestyn karppausta ja median rasvakiistoja diskurssianalyyttisestä näkökulmasta, jonka taustalla on käsitys todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta. Sosiaalinen konstruktivismi on internetin aikakaudella saanut digitaalisen ulottuvuuden, jolloin esimerkiksi viestintätieteellisessä tutkimuksessa voidaan hyödyntää aineistona myös keskusteluryhmissä syntyneitä 2 puhetapoja. Tässä tutkimuksessa en ole lähtenyt tarkastelemaan keskustelijoiden rooleja keskusteluryhmän dynamiikassa tai muita perinteisesti keskusteluryhmätutkimukselle keskeisiä tutkimuksellisia näkökantoja, vaan tarkastelen ryhmän viestejä tekstiaineistona, jonka kontekstina on internetin verkkomaailma. Tutkimusmenetelmiäni ovat diskurssianalyysi sekä retorinen analyysi. Diskurssianalyysin avulla selvitän millaisia eri puhetapoja keskusteluissa rakentuu ja millaista yhteistä karppausdiskurssia ne koostavat suhteessa mediassa käytyyn keskusteluun. Retorinen analyysi mahdollistaa keskustelijoiden käyttämien vakuuttamisen keinojen yksityiskohtaisen hahmottamisen. Retorisella ilmaisulla on suuri merkitys lukijoiden vakuuttamisessa ja uskottavuuden lisäämisessä. Käytän analyysini apuna Arja Jokisen (1999, 126) määrittelemää retoristen keinojen kirjoa, jossa esitellään erityisesti puolustavan retoriikan vakuuttamisen keinoja. Tutkimuksessani etsin vastausta seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Millaisten eri karppauksen puhetapojen avulla Karppaus.info –keskusteluryhmä haastaa virallisia ravitsemussuosituksia? 2. Millaisia retorisia vakuuttamisen keinoja keskustelijat käyttävät hyväkseen? 3. Mikä on tieteen rooli keskustelijoiden puheissa? Tutkimukseni teoreettinen osuus jakaantuu kahteen osaan. Luvussa 2 esittelen aihetta sivuavia tutkimuksia sekä oleellisimmat käsitteet ja tutkimukselliset suuntaukset. Lisäksi perehdyn Andreas Gunnarssonin ja Mark Elamin (2012) artikkeliin ruotsalaisesta karppausliikkeestä. Luku 3 käsittelee ”rasvasodan” lähtöasetelmia, 1970- luvun rasvatutkimusta sekä kansallisten ravitsemussuositusten kehitystä. Lisäksi tarkastelen rasvakiistan saamaa huomiota mediassa viime vuosina. Luvussa 4 tarkastelen notkean modernin käsitteen kautta hegemonista valta-asemaa nauttivien tahojen haastamista sekä erilaisten ryhmien motiiveja näiden tahojen haastamiseen. Pohdin luvussa myös kuluttajakansalaisuuden käsitettä sekä internetin vaikutusta uudenlaisten kansalaiskulttuurien edistäjänä. Luku 5 käsittää tutkimukseni tutkimusmenetelmien ja aineiston esittelyn. Luvussa 6 esittelen tutkimukseni tulokset ja 3 luvussa 7 pohdin ja puntaroin tutkimukseni antia, paneudun tutkimukseni eettisyyteen ja mahdollisiin ongelmakohtiin sekä esitän mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita. 4 2. KESKEISET KÄSITTEET JA AIEMMAT TUTKIMUKSET Tässä luvussa esittelen muutamia vaihtoehtoisia yhteiskunnan ilmiöitä käsitteleviä opinnäytetöitä erityisesti tiedeviestinnän alalta, sekä erittelen tutkimukseni kannalta keskeisimpiä käsitteitä ja tutkimuksen suuntauksia: vähähiilihydraattiset dieetit, eli karppaus, terveysviestintä ja sen tutkimus sekä virtuaaliyhteisöt ja keskusteluryhmätutkimus. Lisäksi paneudun aiheen tiimoilta ainoaan löytämääni tieteelliseen julkaisuun Food Fight! The Swedish Low-Carb/High Fat (LCHF) Movement and the Turning of Science Popularisation Against the Scientists (Gunnarsson & Elam, 2012). 2.1 Vaihtoehtoilmiöiden tutkimusta Karppauskeskusteluja tai ”rasvasotaa” mediassa on tutkittu enimmäkseen pro gradu – tason opinnäytetöissä. Elina Keränen sivusi aihetta sosiaalipolitiikan pro gradu – työssään Taakasta rikkaudeksi. Näkökulmia vapaaehtoiseen marginalisaatioon virallisesta suositusruokavaliosta poikkeavilla vuonna 2010. Tutkielmassa analysoitiin kasvissyöjien ja karppaajien keskusteluja internetissä ja niissä syntyviä erilaisia marginaalisuuden puhetapoja retorisen diskurssianalyysin avulla. Keräsen mukaan karppaus ja kasvissyönti edustavat sellaisia yhteiskunnan marginaalisia ilmiöitä, joilla pyritään erottautumaan ja yksilöllistymään, kenties jopa haastamaan valtanormistoa. Hän hahmotti keskusteluista kolme erilaista puhetapaa marginaalisuudesta: voimattomuuden puhetapa kuvasi marginaalisuuden raskautta ja sivullisuutta, joka oli Keräsen mukaan kaikkein perinteisin tapa käsitellä ilmiötä. Vallattomuuden puhetapa kuvasi kapinahenkisyyttä, joka koettelee yhteiskunnallisia rajoja. Voimakkuuden puhetapa puolestaan ilmensi marginaalisuuden muuttumista itsevarmaksi ja voimakkaaksi edelläkävijäksi. Retorisen analyysin pohjalta oli nähtävissä, että marginaalisuuden puhetavat olivat kieleltään värikkäitä, eikä puheella edes pyritty diplomatiaan. (Keränen, 2010.) 5 Helena Kaija (2009) tutki tiedeviestinnän pro gradu –työssään muotidieettikirjojen vakuuttamisen keinoja retorisella analyysillä. Vahvimmaksi vakuuttamisen keinoista nousi vallitsevan ravitsemustiedon kumoaminen, joka oli yhteistä kaikille dieettikirjoille. Yhtenä vakuuttamisen keinona toimi myös tieteellinen tieto ja luonnonlakeihin vetoaminen. Useissa kirjoissa käytettiin lääketieteen asiantuntijoita vakuuttamaan lukijat dieetin toimivuudesta. Muita vaihtoehtoisia tai yhteiskunnassa marginaaliin asettuvia terveystieteen ilmiöitä on kuvattu esimerkiksi Anna-Liisa Mannermaan (2012) tiedeviestinnän pro gradu –työssä sikainfluenssauutisoinnista internetissä sekä Annu Hattusen (2012) tiedeviestinnän alaan myöskin kuuluvassa, HIV/AIDS –lääkityksen retorista taistelua kuvaavassa pro gradu –työssä. Vaihtoehtoisia kulttuuri-ilmiöitä on lisäksi tarkastellut Tiina Sarja (2012) tiedeviestinnän pro gradu –työssään aiheenaan ilmaisjakelulehti Magneettimedian vakuuttamisen keinot vaihtoehtoisissa tiedeartikkeleissa. Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen, Kuluttajatutkimuskeskuksen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (myöhemmin THL) yhteistyössä perustama Fat in food and bodies –tutkimushanke (2013) on ensimmäinen suomalainen tieteellinen keskustelunavaus ruoan terveellisyyteen liittyvien ihanteiden ja käytänteiden tarkasteluun. Vuosina 2011 – 2015 toteutettavaan tutkimushankkeeseen liittyy neljä osahanketta, joista yksi keskittyy tutkimaan suomalaisia rasvakiistoja sekä julkista keskustelua terveellisestä syömisestä. Rasvasodat –nimisessä osahankkeessa analysoidaan 2000-luvun rasvakiistoihin liittyviä nettikeskusteluja sekä Helsingin Sanomien ravinnon rasvoihin liittyviä kirjoituksia vuosina 1978 – 2012. (Fat in food and bodies, 2013.) 2.2 Karppauksesta Amerikkalaiset Jeanne Goldberg ja Alia Bucciarelli (2006, 99) kirjoittavat vähähiilihydraattisten dieettien historiaa käsittelevässä artikkelissaan Nutrition Today - lehdessä, että karppaus on säännöllisesti noussut suosituksi painonpudotusmenetelmäksi 6 viimeisen vuosisadan aikana. Kirjoittajien mukaan varsinainen ensimmäinen kuluttajien mielenkiinnon herättänyt vähähiilihydraattisen dieetin kehitti lontoolainen William Banting 1860-luvulla. Keksijänsä mukaisesti ”Bantingiksi” nimetyssä dieetissä syötiin lihaa, erityisesti pekonia sekä kalaa ja vältettiin sokeria, leipää, olutta ja perunaa. Bantingin kirjoittamasta Letter on Corpulence –kirjasesta tuli ensimmäinen kaupallisesti menestynyt dieettikirja ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa. 1950-luvulla ranskalainen Alfred Pennington kehitti duPont –nimisen vähähiilihydraattisen ruokavalion, jossa hiilihydraattien määrää rajoitettiin reilulla kädellä. Dieetin perusajatukseni oli ”eat fat and get thin” eli ”syö rasvaa ja laihdu”. (Goldberg & Bucciarelli, 2006, 99). Golbergin ja Bucciarellin (2006, 99) mukaan tämän päivän suosituimmat vähähiilihydraattiset ruokavaliot perustuvat pitkälle 1970-luvulla lääkäri Robert C. Atkinsin kehittelemän erittäin vähän hiilihydraatteja sisältävään laihdutusohjelmaan. Penningtonin sekä muiden vähähiilihydraattisia dieettejä kehitelleiden pohjalta rakennetun ohjelman perusajatuksena on lisätä rasvan määrää ja poistaa hiilihydraatit ruokavaliosta lähes kokonaan. Atkins (1979, 16) esittää ensimmäisessä laihdutuskirjassaan Tri Atkinsin dieettivallankumous kuinka hän on kehitellyt ruokavalion, joka ”parantaa liikalihavuuden ja kaikki sen vaaralliset liitännäiset”. Hän kehottaa olemaan laskematta kaloreita ja syömään niin usein ja paljon kuin laihduttaja itse haluaa. Atkinsin (emt., 22) omiin kokemuksiin perustuvassa laihdutustavassa keho pyritään viemään ketoositilaan, jossa elimistö käyttää polttoaineenaan rasvaa hiilihydraattien puutteessa. Atkinsin dieetissä hiilihydraatit poistetaan kokonaan ruokavaliosta, jolloin keho alkaa tuottamaan ketoaineita virtsaan ja hengitykseen. Tämä on Atkinsin mukaan merkki siitä, että rasvaa palaa. Ravintona dieetissä käytetään runsasrasvaista ruokaa, kuten kananmunia, kalaa, voita ja muita rasvaisia maitotuotteita. Pyrkimyksenä on hallita näläntunnetta rasvan ja proteiinipitoisen ruoan avulla. Atkinsin ohjeiden mukaan hiilihydraattien määrää aletaan lisäämään ruokavalioon pikku hiljaa, kunnes laihduttaja saavuttaa oman ”kriittisen hiilihydraattirajansa”. (Atkins, 1979, 18; 22 – 23.) 7 Tämän päivän vähähiilihydraattiset ruokavaliot eivät kaikki suosi ketoosia laihdutuskeinona, mutta ovat silti vähähiilihydraattisia. Ruotsissa vähähiilihydraattisista dieeteistä kiinnostuttiin uudelleen 2000-luvun alussa lääkäri Annika Dahlqvistin johdolla. LCHF (Low Carb, High Fat) on Annika Dahlqvistin (2010, 5) mukaan ruokavalio, jossa käytetään ”mahdollisimman vähän hiilihydraatteja sekä paljon luonnollista rasvaa”. Dahlqvist (emt.) kirjoittaa, että LCHF on modernisoitu versio ihmisen alkukantaisesta ravinnosta. Kuten Atkinsilla, myös Dahlqvistilla (emt.) on suosittelemastaan dieetistä omakohtaista kokemusta, sillä hän omien sanojensa mukaan laihdutti sen avulla ylipainonsa sekä parantui suolistotulehduksesta ja fibromyalgiasta. Kirjassaan Karppaus: opas & keittokirja Dahlqvist opastaa kaikkia laihduttajia, mutta myös erityisesti erilaisia sairauksia sairastavia LCHF-ruokavalion pariin. Dahlqvist perehtyy kirjassaan esimerkiksi diabetekseen ja sen parantamiseen LCHF-ruokavalion avulla. Hänen mukaansa diabeteksen hoitoon käytetyt insuliinilääkkeet aiheuttavat sivuoireita ja siksi niiden käytöstä tulisi päästä eroon. Dahlqvistin ohjeet LCHF- ruokavalioon sisältävät paljon maitotuotteita, lihaa, kanaa ja kalaa, mausteita, vihanneksia, rapsi- ja oliiviöljyä, kookosrasvaa sekä munia. Ruokavaliossa painotetaan luonnonmukaisesti tuotettuja raaka-aineita. Erityisen vältettäviä ovat vähärasvaiset ja sokeroidut tuotteet, peruna, riisi ja viljatuotteet sekä lihavalmisteet ja Omega-6- rasvahappoja sisältävät ruokaöljyt. (Dahlqvist, 2010, 64 – 67; 87 – 89.) Suomessa Atkinsin dieettiin kiinnitettiin huomiota 80-luvulla kun suomalainen lääkäri Pertti Pakarinen kirjoitti dieettikirjan Tri Pakarisen dieettiohjelma Atkinsin periaatteita noudattaen (Pakarinen, 1983). Uudelleen vähähiilihydraattinen ruokavalio, eli yleisnimityksenä karppaus yleistyi Suomessa 2000-luvulla Ruotsin vanavedessä. Meillä tunnetuin karppauksen puolestapuhuja lienee lääkäri Antti Heikkilä (Antti Heikkilän terveysklubi, 2012), joka markkinoi omaa vähähiilihydraattista Pellinki-dieettiään. Myös Heikkilä on perehtynyt diabeteksen sekä muiden sairauksien hoitoon omien ohjeidensa mukaisen dieetin avulla. Karppaus.info –sivuston (2012) KarppausWikin määritelmän mukaan ”karppaamisella ja alakarppaamisella tarkoitetaan ruokavaliota, jossa hiilihydraatteja syödään vähemmän