T AM PE RE E N YL I O PI ST O Ylemmän ammattikorkeakoulutuksen merkitys sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden ammatillisen identiteetin ja asiantuntijuuden kehitykselle Kasvatustieteiden tiedekunta Kasvatustieteiden pro gradu -tutkielma VEERA STYLMAN Lokakuu 2017 Tampereen yliopisto Kasvatustieteiden tiedekunta VEERA STYLMAN: Ylemmän ammattikorkeakoulutuksen merkitys sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden ammatillisen identiteetin ja asiantuntijuuden kehitykselle Kasvatustieteiden pro gradu -tutkielma, 59 sivua, 4 liitesivua Lokakuu 2017 Tutkimuksessa oli tavoitteena selvittää ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavien sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden muodostamaa kuvaa omasta ammatillisesta profiilistaan sekä tuomaan esiin heidän käsityksiään omasta ammatillisesta kasvustaan ja asiantuntijuuden kehittymisestään koulutuksen aikana. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Millaiset ammatilliset tekijät ovat edesauttaneet opiskelijoiden hakeutumista opiskelemaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa? 2) Miten ylempi ammattikorkeakoulutus on tukenut opiskelijoiden ammatillista kasvua ja asiantuntijuuden kehitystä? 3) Millaisena opiskelijat kokevat ammatillisen identiteettinsä? 4.a) Millaisena opiskelijat ja opettajat näkevät sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden? 4.b) Miten ylempää ammattikorkeakoulutusta tulisi kehittää tulevaisuudessa opiskelijoiden ja opettajien näkökulmasta? Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin vuoden 2016 touko- ja kesäkuun aikana. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluina käyttämällä strukturoitua, osittain teoriaan pohjautuvaa haastattelurunkoa. Haastateltavina oli viisi sosiaali- ja terveysalan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavaa opiskelijaa sekä kaksi heidän opettajaansa. Aineiston analysoinnissa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Johtopäätöksissä pohdittiin tulosten merkitystä yleisemmin ympäröivässä yhteiskunnassa ja kokemusmaailmassa. Tutkimuksen tulosten mukaan opiskelijat olivat hakeutuneet opiskelemaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa etenkin esimiehenä toimimisen mahdollistamiseksi sekä uralla edetäkseen. Ylempi ammattikorkeatutkinto oli kehittänyt sekä opiskelijoiden teoreettista että käytännöllistä osaamista sekä lisännyt tutkimusmenetelmiin ja työelämän käytäntöihin liittyvää tietoa. Opiskelijat ja opettajat näkivät ylemmän ammattikorkeakoulutuksen tulevaisuuden valoisana ja sillä olevan oma paikkansa koulutussektorilla ja yhteiskunnassa yliopistokoulutuksen rinnalla. Sosiaali- ja terveysalan tulevaisuus taas herätti jonkin verran huolta koskien sekä alan työntekijöitä että asiakkaita. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että sosiaali- ja terveysalan ylempi ammattikorkeakoulutus oli tukenut opiskelijoiden ammatillista kasvua ja asiantuntijuuden kehittymistä. Tällä voidaan nähdä olevan lukuisia positiivisia vaikutuksia yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden kehittämismyönteisyyden ja kehittämisosaamisen voidaan nähdä vastaavan alati muutoksessa olevan yhteiskuntamme asettamiin haasteisiin tulevaisuudessa. Avainsanat: ylempi ammattikorkeakoulututkinto, ammatillinen kasvu, ammatillinen identiteetti, asiantuntijuuden kehitys, sosiaali- ja terveysala SISÄLLYS 1 JOHDANTO ............................................................................................................................................................ 4 2 YLEMPI AMMATTIKORKEAKOULUTUS OSANA KOULUTUSJÄRJESTELMÄÄ JA YHTEISKUNTAA ............................................................................................................................................................ 7 2.1 YLEMPIEN AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTOJEN RAKENNE JA LÄHTÖKOHDAT .................................................. 7 2.2 YLEMPIEN AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTOJEN TAUSTAA JA AIEMPIA TUTKIMUKSIA ....................................... 9 2.3 YLEMMÄT AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINNOT OSANA KOULUTUSJÄRJESTELMÄÄ JA TYÖELÄMÄÄ .................. 10 3 AMMATILLINEN KASVU JA ASIANTUNTIJUUDEN KEHITTYMINEN ................................................ 13 3.1 AMMATILLINEN KASVU JA AMMATILLISEN IDENTITEETIN KEHITYS ..................................................................... 13 3.2 ASIANTUNTIJUUDEN JA AMMATILLISEN KOMPETENSSIN KEHITTYMINEN ............................................................ 16 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN .............................................................................................................. 22 4.1 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ...................................................................................... 22 4.2 HAASTATTELUAINEISTO ...................................................................................................................................... 23 4.3 TUTKIMUKSEN METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT ................................................................................................ 23 4.4 AINEISTON ANALYYSI ......................................................................................................................................... 24 5 TUTKIMUSTULOKSET ..................................................................................................................................... 25 5.1 YLEMPÄÄN AMMATTIKORKEAKOULUTUKSEEN HAKEUTUMISTA EDESAUTTANEET AMMATILLISET TEKIJÄT ....... 27 5.2 YLEMMÄN AMMATTIKORKEAKOULUTUKSEN MERKITYS OPISKELIJOIDEN AMMATILLISELLE KASVULLE JA ASIANTUNTIJUUDEN KEHITYKSELLE ............................................................................................................................. 29 5.3 SOSIAALI- JA TERVEYSALAN YLEMPÄÄ AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTOA SUORITTAVIEN OPISKELIJOIDEN NÄKEMYKSIÄ OMASTA AMMATILLISESTA IDENTITEETISTÄÄN ...................................................................................... 35 5.4 SOSIAALI- JA TERVEYSALAN TULEVAISUUS HAASTATELTAVIEN NÄKÖKULMASTA .............................................. 41 5.5 YLEMMÄN AMMATTIKORKEAKOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN ............................................................................. 45 6 YHTEENVETO JA POHDINTA ........................................................................................................................ 50 6.1 TULOSTEN YHTEENVETO ..................................................................................................................................... 50 6.2 TULOSTEN MERKITYKSEN POHDINTA .................................................................................................................. 52 6.3 TUTKIMUKSEN EETTISYYS JA LUOTETTAVUUS .................................................................................................... 53 6.4 JATKOTUTKIMUSAIHEET...................................................................................................................................... 54 LÄHTEET ....................................................................................................................................................................... 56 LIITTEET 1 JOHDANTO Suomessa suoritettujen korkeakoulututkintojen määrä on ollut jo pitkään kasvussa. Toisin kuin useissa muissa Euroopan maissa, Suomessa suurin osa yliopiston kandidaatintutkinnon suorittaneista jatkaa valmistuttuaan suoraan maisteriopintoihin. Maksuttomalla koulutuksella lienee suuri vaikutus tähän. Enenevissä määrin myös ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet hakeutuvat jatko-opiskelemaan joko yliopistojen maisteriohjelmiin tai ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin. Yliopistoissa suoritettujen ylempien korkeakoulututkintojen määrä on kuitenkin huomattavasti korkeampi kuin ammattikorkeakouluissa suoritettujen ylempien korkeakoulutukintojen. Esimerkiksi vuonna 2016 yliopistoissa suoritettujen ylempien korkeakoulututkintojen (maisterin tutkinto) määrä oli yli 15 000 ylempien ammattikorkeakoulututkintojen määrän ollessa noin 2 500. Suoritettujen ylempien ammattikorkeakoulututkintojen määrä on kuitenkin kasvanut voimakkaasti koko olemassa olonsa ajan. Vuonna 2004 ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja suoritettiin 59, ja vuoden 2016 loppuun mennessä ylempi ammattikorkeakoulututkinto oli jo lähes 13 500 henkilöllä. (Vipunen 2017.) Jo pitkään on puhuttu myös korkeakoulututkintojen määrän kasvaessa korkeakoulutettujen työttömyyden kasvusta. Vaikka ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot eivät kilpailekaan opiskelijamäärillä yliopistotutkintojen kanssa, voidaan niiden nähdä vastaavan yleisesti ottaen paremmin muuttuvan työelämän vaatimuksiin ketterien tutkintorakenteidensa sekä opetusmuotojensa vuoksi. Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavien ammatillinen polku on usein erilainen kuin yliopistotutkintoa suorittavien. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että koulutukseen pääsyn yhtenä edellytyksenä on kolmen vuoden työkokemus, minkä vuoksi jokaisella tutkintoon valitulla on jo alkanut muodostua jonkinlainen ammatillinen identiteetti. Ylempää ammattikorkeakoulutusta vaivaa kuitenkin yhä sen tunnettuuden ja arvostuksen puute. Kyseinen koulutusmuoto joutuu selvästi jatkuvasti legitimoimaan omaa olemassaoloaan ja tekemään esimerkiksi kannanottoja vahvistaakseen asemaansa ja arvostustaan, vaikka opiskelijamäärät ovatkin moninkertaistuneet ylemmän ammattikorkeakoulutuksen olemassaolon aikana. 4 Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry tekee paljon työtä ylemmän ammattikorkeakoulutuksen aseman vahvistamiseksi. Yhteiskunnassa tapahtuvat suuret rakenteelliset muutokset väestön ikääntyessä ja maahanmuuton lisääntyessä johtavat väistämättä suuriin muutoksiin sekä työelämässä yleisesti että sosiaalialalla. Tämä haastaa myös koulutussektorin uudistamaan ja päivittämään koulutussisältöjä ja -muotoja jatkuvasti vastatakseen näihin muutoksiin. Yksilöiltä vaaditaan myös kykyä elinikäiseen oppimiseen ja halua kehittää omaa osaamistaan jatkuvasti. Tässä tutkielmassa olen selvittänyt ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavien sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden muodostamaa kuvaa omasta ammatillisesta identiteetistään sekä tuonut esiin heidän käsityksiään omasta ammatillisesta kasvustaan ja asiantuntijuuden kehittymisestään koulutuksen aikana. Tutkielmassani olen selvittänyt ensinnäkin, millaiset ammatilliset tekijät ovat vaikuttaneet tähän tutkimukseen haastateltujen opiskelijoiden haluun hakeutua opiskelemaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Lisäksi tavoitteenani on ollut kartoittaa opiskelijoiden ja opettajien käsityksiä opiskelijoiden ammatillisesta identiteetistä sekä selvittää, miten koulutus on tukenut opiskelijoiden ammatillista kasvua ja kehittänyt heidän asiantuntijuuttaan. Tutkielmassani kiinnostuksen kohteina ovat olleet myös haastateltujen opiskelijoiden ja opettajien tulevaisuudennäkymät ja kehitysehdotukset sekä sosiaali- ja terveysalaa että ylempää ammattikorkeakoulutusta koskien. Valitsin tutkimukseni informanteiksi sosiaali- ja terveysalan opiskelijat, koska heidät voidaan nähdä mielenkiintoisena heterogeenisenä ryhmänä, jonka edustajia kuitenkin yhdistää jonkinlainen yhteinen kutsumus ihmisten kanssa tehtävää työtä ja ihmisten auttamista kohtaan. Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavilla sosiaali- ja terveysalan opiskelijoilla taas voidaan nähdä kutsumuksen lisäksi myös kasvanut tarve edetä urallaan ja syventää osaamistaan. Ylempi ammattikorkeakoulutus taas itsessään on omanlaisensa, monipuolinen ja kasvava koulutuksen muoto, joka kuitenkin jakaa voimakkaasti mielipiteitä ja ajatuksia sen roolista ja hyödyllisyydestä koulutussektorilla ja yhteiskunnassa. Tutkielmani rakenne on perinteinen. Ensin luvussa kaksi esittelen ylemmän ammattikorkeakoulutuksen rakennetta, taustaa sekä aiempaa tutkimustietoa aiheeseen liittyen. Luvussa kolme käsittelen tutkimuksen kannalta olennaisia käsitteitä; ammatillista kasvua ja asiantuntijuuden kehittymistä. Luvussa neljä kerron tutkimukseni toteuttamisesta, 5 tutkimusmetodeista ja analyysista, ja luvussa viisi esittelen tutkimuskysymyksittäin tutkimukseni tulokset. Viimeisessä luvussa vedän tulokset yhteen ja syvennyn muutamiin kiinnostaviin, tuloksista esiin nouseviin teemoihin. Pohdin myös tutkimukseni eettisyyttä ja luotettavuutta sekä nostan esiin joitakin jatkotutkimusaiheita. 6 2 YLEMPI AMMATTIKORKEAKOULUTUS OSANA KOULUTUSJÄRJESTELMÄÄ JA YHTEISKUNTAA Tässä luvussa kerron ylemmän ammattikorkeakoulutuksen tutkintorakenteesta, koulutusmuodon taustoista sekä roolista osana koulutusjärjestelmää ja työelämää. 2.1 Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen rakenne ja lähtökohdat Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on 60–90 opintopisteen laajuinen ylempi korkeakoulututkinto, joka antaa yliopiston maisterintutkintoa vastaavan kelpoisuuden hakea julkisiin virkoihin. Tutkinto sisältää koulutusalakohtaiset syventävät opinnot, vapaavalintaisia opintoja sekä opinnäytetyön, joka toteutetaan työelämän kehittämistehtävänä yleensä oman työn kehittämistarpeisiin pohjautuen. Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa opiskelemaan voi hakea henkilö, jolla on alalle soveltuva korkeakoulututkinto sekä tutkinnon jälkeen hankittu vähintään kolmen vuoden työkokemus alalta, jolle ollaan hakemassa tai alalta, jolta aiempi korkeakoulututkinto on. Tutkinto voidaan suorittaa työn ohessa 1,5–3 vuodessa ja koulutus tapahtuu monimuoto-opiskeluna sisältäen lähiopintojaksoja, verkko-opintoja ja itsenäistä työskentelyä. (Opintopolku 2016.) Ylemmässä ammattikorkeakouluopiskelussa on pyritty ottamaan huomioon se, että työelämässä tarvitaan nykyään substanssiosaamisen lisäksi myös kykyä yhteistyöhön, tiimeissä toimimiseen ja osaamisen jakamiseen. Lisäksi monialainen osaaminen nähdään substanssiosaamisen ohella erittäin tärkeänä. Tämän vuoksi ylemmässä ammattikorkeakouluopiskelussa korostuvat tietyt oppimiskäsitykset ja toiminnan periaatteet. (Sinkkonen, Tapani, Aho, Lipponen, Wallin, Saari & Cumini 2015, 12.) Opiskelu pohjautuu konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, jossa korostuu ennen kaikkea yhteisöllisyys. Konstruktivistisessa oppimiskäsityksessä olennaista on tiedon rakentaminen ja työstäminen yhdessä toisten oppijoiden kanssa. Konstruktiivisuudella tarkoitetaan oppimista tiedon rakentamisena. Oppiminen on prosessi, jossa ihminen ohjaa tiedon valikoimista ja tulkintaa aiempien kokemustensa sekä sen hetkisten tavoitteidensa perusteella. Konstruktiivisessa oppimisessa ihminen 7 yhdistelee uutta tietoa jo aiemmin opittuihin asioihin. Sosiokonstruktivistiselle oppimiskäsitykselle ominaista on, että tieto muodostetaan sosiaalisesti ja kognitiivisesti. Tietoon sisältyy sosiaalisesti jaettuja merkityksiä ja sopimuksia. Sosiaalisilla suhteilla, vuorovaikutuksella ja siihen osallistumisella on suuri merkitys sosiokonstruktivistisessa oppimisessa. (Kauppila 2007, 35–36.) Yhteisön merkitys tiedonmuodostuksessa korostuu sosiaalisessa konstruktivismissa ja yksilön merkitys on toissijainen (Tynjälä 1999, 57). Kauppila (2007, 48) on kiteyttänyt sosiokontruktivistisen oppimiskäsityksen ajatuksen seuraavalla tavalla: ”Sosiokonstruktiivinen näkemys pitää oppimista laaja-alaisena prosessina, johon kuuluvat mm. itseohjautuvuus, sisäinen ja ulkoinen reflektio, symboliset interaktiot, yhteistyö, sosialisaatioprosessi, identiteetin kehitys ja arvopäämäärien hahmottaminen.”. Ylemmässä ammattikorkeakoulutuksessa nämä teemat nousevat merkittävästi esiin opiskelun muotoja tarkasteltaessa. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen ohella myös osallisuus ja osallistava pedagogiikka ovat ylemmän ammattikorkeakouluopiskelun taustaperiaatteita. Näihin liittyy vahvasti kuulumisen tunne, joka voidaan nähdä yksilöllisenä kokemuksena, jota ympäröivät yhteisöt joko vahvistavat tai heikentävät. Kuulumisen tunnetta lisäävät myös alan ja opiskelun kokeminen mielekkääksi ja merkitykselliseksi ja parhaimmillaan kuulumisen tunne voi edistää halua osallistua erilaisiin monialaisiin verkostoihin, mikä taas voi vaikuttaa positiivisesti koko yhteisön oppimiseen. (Sinkkonen ym. 2015, 13.) Tätä tutkielmaa varten on haastateltu sosiaali- ja terveysalan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavia opiskelijoita, joista osa opiskeli haastatteluhetkellä sosionomi (YAMK) –koulutuksessa ja osa sosiaali- ja terveysalan johtamisen koulutuksessa. Sosionomi (YAMK) –koulutuksen opetussisällöt keskittyvät ensimmäisenä vuonna sosiaalityöhön ja palveluohjaukseen, sosiaali- ja terveysalalla tapahtuviin muutoksiin sekä ajankohtaisiin erityiskysymyksiin. Toisena vuonna toteutetaan opinnäytetyö ja opinnoissa painottuvat tutkimuksellinen kehittäminen ja johtamisosaaminen. Sosionomi (YAMK) –koulutuksesta valmistuneet voivat sijoittua vaativiin sosiaalialan asiakastehtäviin, esimiestehtäviin, palvelujen suunnittelu- ja kehitystehtäviin, johtotehtäviin tai koordinaattoreiksi. (TAMK 2016a.) Sosiaali- ja terveysalan johtamisen koulutuksessa painottuvat johtamisopinnot, joihin kuuluu esimerkiksi projekti-, prosessi-, laatu-, henkilöstö- ja talousjohtamiseen liittyviä sisältöjä ja kyseisestä koulutuksesta valmistuneet voivat sijoittua monenlaisiin johtamis-, esimies- ja asiantuntijatehtäviin eri sektoreilla. Muutosjohtaminen ja palveluiden sekä henkilöstön kehittäminen ovat olennaisia painopisteitä koulutuksessa sosiaali- 8 ja terveysalan toimintaympäristöissä alati tapahtuvien muutosten ja kehityksen vuoksi. (TAMK 2016b.) 2.2 Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen taustaa ja aiempia tutkimuksia Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot otettiin mukaan Suomen ammattikorkeakoulujärjestelmään 2000-luvun alussa Bolognan prosessin mukaisesti, kun vuonna 2002 käynnistettiin ensimmäiset ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilut. Tutkintojen vakinaistaminen ja rinnastaminen ylempiin korkeakoulututkintoihin tapahtui vuonna 2005, jonka jälkeen opiskelija- ja tutkintomäärät ovat kasvaneet vuosittain, ja vuoden 2014 lopulla yli 10 000 opiskelijalla oli suoritettuna ylempi ammattikorkeakoulututkinto. (Sutela 2015, 9.) Vuoden 2016 loppuun mennessä ylempi ammattikorkeakoulututkinto oli jo lähes 13 500 henkilöllä (Vipunen 2017). Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on siis kasvattanut suosiotaan ja vakiinnuttanut asemaansa ylempänä korkeakoulututkintona koko olemassaolonsa ajan. Ylemmällä ammattikorkeakoulututkinnolla ei kuitenkaan näytä edelleenkään olevan likimainkaan samanlaista asemaa kuin yliopiston maisterintutkinnolla, eikä se ole vieläkään kovin tunnettu työmarkkinoilla eikä yleisessä keskustelussa, vaikka ylempi ammattikorkeakoulututkinto antaa saman kelpoisuuden kuin yliopiston maisterintutkinto. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry toteutti keväällä 2016 kattavan selvityksen ylempien ammattikorkeakoulututkintojen rakenteellista kehittämistä koskien (Arene 2016). Selvitykseen perustuva raportti julkaistiin syksyllä 2016, ja sen aineistona käytettiin pääosin tilastoaineistoa ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista sekä kyselyä, johon vastasi 922 opiskelijaa tai alumnia. Näiden lisäksi selvityksessä hyödynnettiin muita ylempää ammattikorkeakoulututkintoa koskevia tutkimuksia sekä verkostohankkeiden tuloksia. Kyselyssä käsitellään ylempien ammattikorkeakoulututkintojen asemaa osana koulutusjärjestelmää ja yhteiskuntaa sekä tutkintojen vahvuuksia ja kehittämissuosituksia. Raportissa on esitelty myös Arene ry:n korkeakoulupoliittisia esityksiä. Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavien opiskelijoiden identiteetin muodostumista on tutkinut myös esimerkiksi Heli Liikanen (2007), joka käsittelee pro gradu -tutkielmassaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ensimmäisten joukossa Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa suorittavien opiskelijoiden narratiivisen identiteetin kehittymistä. Tutkimuksen tulosten mukaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavien identiteetti rakentuu erilaisista lähtökohdista 9 riippuen, ja selkeä visio tulevaisuuden mahdollisuuksista tukee opiskelijoiden identiteetin kehittymistä ja opintoihin sitoutumista. Maija Kettunen ja Paula Mäkinen (2015) ovat tutkineet pro gradu –tutkielmassaan sosiaali- ja terveysalan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden käsityksiä jatkokoulutuksesta ja työelämästä. Heidän tutkimustulostensa mukaan muuttuva työelämä yleisesti sekä sosiaali- ja terveysalalla tapahtuvat muutokset asettavat jatkuvasti uusia kehittymistarpeita yksilöille ja työyhteisöille. Lisäksi heidän tutkimuksena tulokset tukevat käsitystä siitä, että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tunnettuus ja arvostus ovat yhä melko heikkoja etenkin työelämässä. Taina Pallosen (2010) pro gradu -tutkielma käsittelee palveluliiketoiminnan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa opiskelevien kansainvälisyysosaamista. Näkökulma kyseisessä tutkielmassa on siis hieman erilainen verrattuna tähän tutkielmaan ja kahteen edellä mainittuun. Tutkimuksen tulosten mukaan kansainvälisyysosaaminen ei korostunut kovin paljon opinnoissa. Perinteiset vaihto-ohjelmat eivät sovellu helposti ylempään ammattikorkeakouluopiskeluun ja opiskelijat toivoivat esimerkiksi lyhyitä vaihto-ohjelmia sekä enemmän englanninkielistä koulutustarjontaa. Informaaleilla oppimisympäristöillä oli tutkimuksen tulosten mukaan merkitystä kansainvälisyyteen liittyvän asiantuntijuuden kehittymisessä. 2.3 Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot osana koulutusjärjestelmää ja työelämää Ylemmät korkeakoulututkinnot kuuluvat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) mukaisesta kahdeksasta tasosta tasolle seitsemän yhdessä yliopistojen maisterintutkintojen kanssa. EQF sisältää kaikki tutkinnot perustutkinnoista edistyneen tason tutkintoihin yleissivistävän, ammatillisen ja korkeakoulutuksen tasoilla. EQF mahdollistaa eri tutkintojen välisen vertailun EU:n jäsenvaltioiden kesken, sillä sen avulla voidaan kuvata koulutusjärjestelmästä riippumatta yksilön tietoja, taitoja ja pätevyyttä. Tästä on hyötyä esimerkiksi osaamisen ja pätevyyksien tunnistamisessa ja tunnustamisessa sekä näin ollen myös elinikäisen oppimisen edistämisessä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016a). Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat nuoresta iästään huolimatta vakiinnuttaneet asemaansa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä ja opiskelija- ja tutkintomäärät ovat kasvaneet jatkuvasti. Tutkintojen arvostus ja tunnettuus on kuitenkin yhä kohtalaisen heikkoa ja tutkintonimikkeet 10