"Hulluja nuo venäläiset" "Hulluja nuo venäläiset" "Hulluja nuo venäläiset" TUOKIOKUVIA VENÄJÄLTÄ SUOMENTANUT LAURA BECK Kustannusosakeyhtiö Teos Helsinki Nestorin kronikka -lainaukset s. 37 ja 134 teoksesta Nestorin kronikka. Akateemikko Dmitri Sergejevits Lihatsovin venäjänkielisestä tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Painettu Porvoossa. Helsinki: WSOY, 1994. 3. painos © Anna-Lena Lauren, 2008 Alkuteos "De är inte kloka, de där ryssarna"- Ögonblicksbilder frän Ryssland (Söderströms, Helsinki, 2008) Suomennoksen © Laura Beck, 2009 Venäjänkielisten nimien ja ilmausten translitteraatiot tarkistanut FT Tomi Huttunen Ulkoasu Terhi Haikonen Kuvat Anna-Lena Laur£n ISBN 978-951-851-310-3 Painanut Norhaven, Tanska 2010 Aleksei Jansonille - ilman sinua tämä kirja ei olisi syntynyt. Ilja Aleksandroville, Jekaterina Aleksandrovalle, Tatjana Andrianovalle, Dmitri Andrianoville, Andrei Barsukoville, Ksenja Sidorovalle, Jana Nabokovalle, Anna Tsumatsenkolle, Nikolai Tsumatsenkolle, Marina Sumilinalle, Natalia Sumilinalle. Svetlana Jansonille - rauha hänen muistolleen. Alkusanat Tämä on kirja minun Venäjästäni. Se ei ole yritys kuva- ta koko maata, sen historiaa, politiikkaa ja taloutta, vaan katsaus Venäjään sellaisena kuin minä olen sen kokenut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Se on mitä suurim- massa määrin puolueellinen ja asenteellinen, mikä johtuu siitä, että Venäjä ei ole minulle objekti, jota voisin vain tarkastella, käännellä ja väännellä. Venäjä on maa, jota ra- kastan. Toimittajan ammatissani yritän kuvata sitä niin oikeudenmukaisesti kuin mahdollista, mutta omassa elä- mässäni en voi suhtautua siihen neutraalisti. Se on taker- tunut elämääni ja muuttanut sitä niin, että en koskaan, koskaan tule olemaan välinpitämätön sen suhteen. Venäjä ei ole kiitollinen maa. Venäjä on epärationaali- nen, vaivalloinen, niskoitteleva, omahyväinen, itsepäinen, lämminsydäminen, antelias, herkkänahkainen, pitkävillai- nen, mutta silti anteeksiantavainen. Jotta voisi edes alkaa ymmärtää venäläisen yhteiskunnan suuria linjoja, ihminen tarvitsee aikaa, aikaa ja vielä kerran aikaa. Oikeastaan en puhu mielelläni mentaliteeteista, mutta on mahdotonta 7 kieltää, ettei olisi olemassa erityinen venäläinen mentali- teetti. Se ei aina avaudu suomalaiselle, sillä venäläinen ajat- telutapa on hautunut aivan toisenlaisissa historian liuoksis- sa - huolimatta yhteisestä menneisyydestämme. Olen työskennellyt Yleisradion Moskovan-kirjeenvaihta- jana maaliskuusta 2006. Sitä ennen matkustin melkein 10 vuotta säännöllisesti Venäjälle, osittain Hufvudstads- bladetin toimittajan ominaisuudessa, mutta ennen kaik- kea tapaamaan ystäviäni Pietarissa. Tämä kirja on omis- tettu heille. Osittain siksi, että he ovat avanneet minulle ovet kulttuuriin, jota ilman en enää haluaisi olla. Mutta ennen kaikkea siksi, että he ovat minun ystäviäni ja ovat ehdoitta seisseet rinnallani kaikissa olosuhteissa, kaikissa tilanteissa ja kaikin mahdollisin tavoin. Moskova 4.4.2008 Anna-Lena Lauren 1. LUKU Voitonpäivästä Moskovassa autot ajavat pitkälle kesäkuuhun asti musta- oranssi voitonnauha radioantenniin sidottuna. Kun näen pölyisten Ladojen ajavan ohitse lähes tuntemattomaksi likaantunut nauha antennissa lepattaen, ajattelen kahta asiaa. 1) Onhan hienoa, että voi olla niin ylpeä omasta maas- taan, onhan hienoa, että venäläiset tuntevat historiansa ja saavat siitä voimia. 2) Siinä ajaa joku, jolla ei ole varaa kuin Ziguliin, kos- ka hän asuu maassa jossa vain vahvimmat palkitaan. Silti hän ihannoi systeemiä. Voi piruparkaa. Venäläiset ovat yleensä hyvin ylpeitä maastaan. He ovat historiatietoisia luonnollisella tavalla, se kuuluu hei- dän arkipäiväänsä päiväkodista eläkeikäiseksi. Kaikki tun- tevat ennen kaikkea Suuren isänmaallisen sodan, toisin sanoin toisen maailmansodan. Venäjä pelasti Euroopan fasismilta - Eurooppa pelastui venäläisen veren ja venäläisten kyynelten avulla. Tämä va- kaumus on juurtunut syvälle jokaisen venäläisen sieluun, VOITONPÄIVÄSTÄ 9 1 ja se tulee esiin joka vuosi toukokuun yhdeksäntenä, kun koko maa viettää Voitonpäivää ja Moskova vilisee näi- tä mustaoransseja, sankarinauhoiksi kutsuttuja nauhoja. Nauhan värit on kopioitu tunnetusta sotilaallisesta kun- niamerkistä nimeltä Georgijevski krest eli Pyhän Yrjön risti. Pyhän Yrjön risti oli yksi tsaarinarmeijan korkeimmis- ta kunniamerkeistä. Siksi sitä ei tarkasti ottaen pitäisi se- koittaa Neuvostoliiton historiaan - Neuvostoliiton, joka hävitti tsaarin Venäjän, murhasi tsaariperheen ja pyyhki pois kaikki vanhan keisarivallan jäänteet rakentaakseen uuden neuvostomaailman. Mutta tämän päivän Venäjällä sekoitetaan mielellään yhteen erilaisia historian elementtejä, ja niitä käytetään sit- ten sopivissa yhteyksissä kohottamaan itseluottamusta, li- säämään yhteenkuuluvuuden tunnetta ja varmuutta siitä, että kuulutaan suureen maahan, jolla on suuri historia. Se toimii. Tämä tunne on syvällä niidenkin ihmisten sisällä, jotka järjestelmä on jättänyt oman onnensa no- jaan, köyhien ja kaikkensa menettäneiden. Venäjällä kaik- ki tuntevat ylpeyttä Voitonpäivänä, sillä se päivä kuuluu kaikille. En oikeastaan tiedä, mitä mieltä minun pitäisi olla tästä ilmiöstä, koska se, niin kuin kaikki muukin Venä- jällä, on monitahoinen. Usein minua surettaa se, että Voi- tonpäivä tuntuu kollektiiviselta joukkopsykoosilta, jolla ei ole muuta tarkoitusta kuin ihannoida Neuvostoliiton 10 .SNG sotilasmahtia. Sitä, mitä Neuvostoliiton voitto merkitsi Itä-Euroopalle, ei ajatella. Eikä sitä, että monet niistä 27 miljoonasta ihmisestä joiden hengen sota vaati, kuolivat turhaan, koska johto ei piitannut miestappioista. Ihmis- ten mielissä vallitsee vain jonkinlainen määrittelemätön mutta selkeä käsitys kuulumisesta kansaan, joka pelasti Euroopan pahalta. Tästä huolimatta en voi olla osallistumatta juhlintaan. Voitonpäivä ei nimittäin merkitse vain sotilasmarsseja ja mahtipontisia puheita Venäjän kunniakkaasta historiasta, se merkitsee myös hauskanpitoa. Hauskanpitoa ja yhdessä- oloa, asioita joissa venäläiset ovat perin eteviä. Sotaveteraanit kulkevat Moskovan kaduilla rinta mi- taleiden peitossa ja syli täynnä kukkia. Heitä juhlitaan aivan vilpittömästi. Kaikilla on vapaapäivä. Puistot ovat täynnä nuorisoa ja lapsiperheitä, jotka grillaavat makka- raa tai saslikkeja ja juovat olutta. Koko Moskova hymyi- lee ja laulaa. Voitonpäivä on ennen kaikkea päivä, jolloin pidetään yhdessä hauskaa. Itse vietän ensimmäisen Voitonpäiväni Moskovassa Moskovajoen rantatöyräällä ja grillaan mak- karoita avotulella yhdessä venäläisten ystävieni kanssa. Me laulamme ja soitamme kitaraa emmekä juurikaan ajattele sotaa tai sitä, että tässä istuu kahden kansan jäseniä, jotka noihin aikoihin taistelivat toisiaan vastaan. VOITONPÄIVÄSTÄ 1 1