Anton Saarijärvi Bill Evansin pianosoolon analysointi kappaleessa Waltz for Debby Metropolia Ammattikorkeakoulu Musiikkipedagogi (AMK) Musiikin tutkinto, pop/jazz Opinnäytetyö 24.4.2015 Tiivistelmä Tekijä(t) Anton Saarijärvi Otsikko Bill Evansin pianosoolon analysointi kappaleessa Waltz for Debby Sivumäärä 22 sivua + 3 liitettä (Liitteitä ei ole Theseus-version liitteenä.) Aika 24.4.2015 Tutkinto Musiikkipedagogi (AMK) Tutkinto-ohjelma Musiikin tutkinto, pop/jazz Suuntautumisvaihtoehto Soitonopettaja, piano Ohjaaja(t) Lehtori Jukka Väisänen Lehtori Mikael Jakobsson Tässä opinnäytetyössäni analysoin Bill Evansin pianosoolon kappaleessa Waltz for Debby. Rytmiikan ja sävelkuvioiden ollessa pääasiallisena tutkimukseni pääkohteena olen tutkinut myös rytmistä monitasoisuutta, sekä miten Evans hyödyntää edellämainittuja asioita soo- lossansa. Analysoidessani tekemääni soolotranskriptiota kappaleesta Waltz for Debby voidaan tut- kimukseni tuloksena huomata rytmisen monitasoisuuden ilmentyvän triolirytmeinä ja rytmi- sinä siirtyminä. Sointuarpeggioiden ja lickien käyttö sekä jossain määrin myös melodian muuntelu korostuvat Bill Evansin soitossa. Olen soittanut pianolla tekemäni transkription taustanauhan päälle. Soittamalla Bill Evansin soolon pääsin paremmin sisään soolon tunnelmaan ja pystyin pianon avulla analysoimaan tutkimukseni aikana esille tulleita musiikillisia ilmiöitä. Opinnäytetyöni on suunniteltu luettavaksi ammatillisen koulutuksen omaaville tahoille, kol- legoille tai niille, joilla on suoritettuna musiikin teorian- ja pianon soiton perusopinnot. En perehdy tässä opinnäytetyössäni musiikillisiin perusasioihin, vaan tulkitsen ja analysoin Bill Evansin soolon ammatillista terminologiaa käyttäen. Avainsanat Bill Evans, jazz, analyysi, piano, soolo Abstract Anton Saarijärvi Bill Evans’ Piano Solo in the Piece “Waltz for Debby” Author Title 22 pages + 3 appendices (appendices not included in the The- Number of Pages seus release) Date 24 April 2015 Degree Bachelor of Music Education Degree Programme Pop & Jazz Music Degree Specialisation option Piano Teacher Instructor(s) Jukka Väisänen M.Mus Mikael Jakobsson M.Mus In my final project, I analyze Bill Evans´ piano solo in the piece “Waltz for Debby”. My main focus is on the rhythm and melody patterns but I have also studied the rhythmic multiplicity of levels, as well as how Evans takes advantage of the above mentioned things in his solo. An analysis of my transcription of the piano solo in “Waltz for Debby” revealed rhythmic multiformity in the form of triplets and rhythmic transition. Some of the main elements of Bill Evans’ playing are chord arpeggios and licks and, to some extent, variations of the melody. I played the solo transcription on the piano with a backing track and recorded it. By playing Bill Evans’ solo I was able to reach the mood of the piece and gain an insight into its musical elements. The target readers of this study are secondary and tertiary level music students and colleagues, or those who have completed the basic level of music theory and piano studies. Therefore, I do not cover the basics of music, but interpret and analyze Bill Evans’ solo by using professional terminology. Keywords Bill Evans, jazz, analysis, piano, solo Sisällys 1 Johdanto 1 1.1 Opinnäytetyön tavoitteet ja menetelmät 1 2 Bill Evansin biografia 2 2.1 Waltz for Debby – kappale 3 3 Melodisharmoniset ilmiöt bebop-traditiossa 4 3.1 Bebob 4 3.2 II-V-I sointukierto 4 3.3 Altered-asteikko 5 3.4 Sointujen laajentaminen 6 4 Evansin soiton tyylipiirteet Waltz for Debby - kappaleessa 6 4.1 Rytminen monitasoisuus 6 4.2 Sointuarpeggiot 9 5 Analyysi 10 5.1 Tahdit 1 - 21, “rauhallinen liikkeellelähtö” 10 5.2 Tahdit 22 - 40, ”rytmistä monimuotoisuutta” 13 5.3 Tahdit 41 - 64, ”rikottuja trioleita ja teknistä osaamista” 15 5.4 Tahdit 65 - 80, ”rauhallinen jakso kohti hemiolarytmiä” 16 6 Ääniteliitteen toteutus 17 7 Pohdinta 18 Lähteet 20 Liitteet LIITE 1: Nuotti. Transkriptio Bill Evansin pianosoolosta kappaleeseen Waltz for Debby. LIITE 2: Youtube- linkki. Soolotranskriptio kappaleesta Waltz for Debby. LIITE 3: Bill Evans Trio 1961. Live-äänilevy. Waltz for Debby. Ääniraita: 2. Waltz for Debby – take 2. (Tekijänoikeussyistä liitteitä ei ole Theseus-version liitteenä, liitetty ainoastaan opinnäy- tetyön arviointia varten.) 1 1 Johdanto Tämä on Metropolia Ammattikorkeakoulun Musiikin tutkinnon (soitonopettaja, pop/jazz) opinnäytetyö, jossa analysoidaan kappale Waltz for Debby pianisti Bill Evan- sin tulkitsemana. Pianistin rooli triosoitossa on haasteellinen ja siksi olen valinnut Waltz for Debby -kappaleen analyysini kohteeksi. Tutuistuin Evansin tuotantoon jo lukiovuo- sinani ja soittelimme kavereiden kanssa erilaisia jazzkokoelmia. Opinnäytetyön nimik- kokappaleen soolossa on mielestäni haastavia melodialinjoja pianolle. Soolossa tihe- ään tempoon vaihtuvat soinnut tekevät musiikkikappaleen jännitteen luomisesta myös astetta vaikeamman. Tämän opinnäytetyöni kautta tahtoni oli selvittää, mitä kappa- leensoolossa tarkemmin tapahtuu. Waltz for Debby -levy julkaistiin vuonna 1961. Evansin lisäksi levyllä soittavat basisti Scott LaFaro ja rumpali Paul Motian. 1.1 Opinnäytetyön tavoitteet ja menetelmät Transkriptioni tarkoituksena on tutkia ja kuvailla sanoin sekä nuotein soolossa esiintu- levia rytmejä ja melodisia ilmiöitä. Opinnäytetyössäni pohdin kysymyksiä, miten Bill Evans käyttää sointuarpeggioita sekä sävelkuvioita Waltz for Debby -pianosoolossa sekä miten rytmiikan monimuotoisuus ilmenee Bill Evansin soittamassa Waltz for Deb- by -pianosoolossa? Opinnäytetyön työstövaiheessa pyrkimykseni oli myös tuoda esille musiikillisia ilmöitä, jotka mahdollisesti eskaloituvat ulos kappaleen tunnelmasta. Tutkimusaineistona käytän tekemääni transkriptiota, jonka työstövaihe oli hidas, mutta opettavainen. Käytin apuvälineinä pianoa, minkä avulla kirjoitin Evansin pianosoolon nuoteiksi tahti kerrallaan. Transkriptio on kirjoitettu puhtaaksi Sibelius- nuotinnosohjelmalla ja olen hidastanut alkuperäistä audio-tiedoston tempoa. Hidasta- misen tarkoituksena on hidastuttaa äänitiedoston alkuperäistä nopeutta sellaiseksi, että se mahdollistaa kaikki soolon melodiassa olevien ilmiöiden havainnoimisen ja kirjoitta- misen nuoteiksi. Hidastamisessa on tärkeää muistaa, että käytetään ohjelmaa, joka ei muuta audiotiedoston virettä vaan pitää sen alkuperäisessä muodossaan. 2 Olen tietoisesti jättänyt transkriptiostani vasemman käden pois, koska halusin keskittää kaiken huomioni pianistin oikean käden tapahtumiin. Tässä tutkimuksessani tulen ohi- mennen viittaamaan myös vasemman käden rytmiikkaan, kuitenkin tarkoituksellani jättäen sen nuotistamisen pois, koska oikean käden melodiassa tapahtuvat ilmiöt ovat imponoivan1 tutkimukseni kohde. 2 Bill Evansin biografia Bill Evans aloitti pianonsoiton kuusivuotiaana klassisella musiikkityylillä. Tuona aikana hänelle kehittyivät hyvä nuotinlukutaito ja tekninen musikillinen osaaminen. Evans soitti teini-ikäisenä paljon erilaisissa tanssi-viihdeorkestereissa, jolloin hän kiinnostui myös improvisoinnista. Improvisoinnin kautta Evans löysi tiensä jazzmusiikkiin, unohtamatta kuitenkaan klassista musiikkia. Intohimoinen harjoittelu sekä halu syventää musikillista osaamistaan tuotti tulosta ja vuonna 1954 New Yorkiin muutettuaan hän työllisti itsensä freelance-muusikkona. (Wikipedia 2014, www.) Evans sai nimeä toisten tunnettujen muusikkojen kautta. Hänen panoksensa Charlie Mingusin levyillä East Coasting ja Tijuana Moods oli vielä vaisua, mutta ikäisekseen rohkeaa soitantaa. (McRae 1990, 257.) Miles Davisin “Kind Of Blue”- levyllä Evans on jo musiikillisesti aivan eri mittapuussa. Elettin vuoden 1958 toukokuun loppua, Evans kertoo Davisin Kind of Blue levytyssessiosta näin: “Miles saattoi toisinaan sanoa: “Tä- hän kohtaan haluan tuon saundin!” ja tuollaisesta havainnoista nousi usein se avainte- kijä, joka muutti koko kappaleen luonteen. Esimerkiksi “On Green Dolphin Street” - choruksen alkuperäiset sointukulut menevät eri tavalla kuin me sen äänitimme. Se oli muun muassa yksi paikka, jossa Miles nojasi ylitseni ja sanoi: -Haluan tuon tuossa”. (Kahn 2009, 91.) Miles piti Evansin monipuolisuudesta sekä siitä, että Evans pystyi helposti varioimaan sointukulkuja säilyttäen tyylinmukaisuuden. Evans jäi Davisin sessioissa “kahden tulen väliin” heti alkumetreillä. Hänet oli palkattu, koska hänen soittotyylinsä oli täsmällisen herkkätyylinen, hänellä oli kyky kuunnella orkesteria ja pidättäytyä käyttämästä pianoa solistisena soittimena. (Kahn 2009, 91- 93.) Evans ei kuitenkaan saanut tarpeeksi Milesin tyylistä räväkkyyttä sooloihin, eikä olo muutenkaan orkesterin ainoana valkoihoisena ollut helppo. 1 Imponoiva = Imponoida, tehdä voimakas vaikutus. (MOT Kielitoimiston sanakirja) 3 Nostan esille Kind of Blue -levystä kappaleet “Flamenco Sketches”-ja “Blue in Green”, jotka äänitettiin vuonna 1959. Edellä mainituista kappaleista voi huomata, kuinka hyvin Evans kuuntelee muita orkesterin jäseniä ja kuinka musikaalisesti hän soittaa fraaseja soolossaan. Mielestäni Evansin parhaimmat hetket ovat olleet vuosina 1959-1961, jolloin hänen triossaan soitti basisti Scott LaFaron sekä rumpali Paul Motian. Jo Davisin aikoina voi kuulla, kuinka hyvä kuuntelija musiikin suhteen Evans on, mutta trio-levyllä niin sanotut ”kemiat” rullaavat vielä paremmin Motianin ja LaFaron kanssa. Evansin soolot ovat aina olleet kuin maalailevaa tarinan kerrontaa. Evans harvemmin innostui esittelemään virtuaalisia taitojaan enemmän kuin kahden-kolmen tahdin verran. Waltz for Debby -liveäänityksen jälkeen kokoonpanon jäsenet suuntasivat erille teilleen eikä heille ollut tulevia töitä keskenään. Evans ei enää nähnyt LaFaroa elossa, LaFaro menehtyi myöhemmin auto-onnettomuudessa (Shadwick 2002, 90.) LaFaron poismeno oli Evansille valtaisa menetys niin henkilökohtaisesti kuin musiikillisesti. Suru oli niin voimakasta, että Evans menetti hetkellisesti kaiken kiinnostuksensa pianonsoittoa koh- taan. (Shadwick 2002, 92.) Tämän jälkeen erinäisiä kokoonpanoja kasattiin vaihtele- valla menestyksellä, mutta samanlaista trioa ei enää saatu kasattua. Todettakoon kui- tenkin, että vuosina 1963 - 1965 muodostelma Chuck Israels ja Larry Bunker pääsi varsin lähelle Evansin tunnelmaa. 1970-luvulla basistiksi tuli tyylitajuinen Eddie Gomez, joka soitti usein myös duona Evansin kanssa. (McRae 1990, 258.) 2.1 Waltz for Debby – kappale Waltz for Debby –kappale on Bill Evansin säveltämä. Sanat laulettuun versioon on teh- nyt Gene Lees. Kappaletta on äänittänyt lukuisat artistit eri vuosikymmeninä niin laulet- tuina- kuin instrumentaaliversioina. “Debby” -kappaleen nimessä viittaa Bill Evansin sisarentyttäreen, Debby Evansiin. (Wikipedia 2015, www.) 4 3 Melodisharmoniset ilmiöt bebop-traditiossa Selitän sekä avaan auki tutkimusanalyysissäni esille tulevia musikillisia melodishar- monisia ilmiöitä. Tarkemmin jazzmusiikin harmonioihin sekä rytmimusiikin ilmiöihin voi tutustua esimerkiksi kirjoissa Kaj Backlund: Improvisointi pop/jazzmusiikissa sekä Max Tabelin: Jazzmusiikin harmonia. 3.1 Bebob Bebob on 1940-luvulla Yhdysvalloissa muodostunut jazzmusiikin tyylisuunta. Bebob- tyyliin kuuluivat nopeat sointuvaihdokset ja vahva kromatiikan käyttö. Rytminen moni- puolisuus sekä voimakas synkopointi olivat bebobille ominaista. Tärkeitä bebob- aikakauden muusikoita olivat mm. Charlie Parker ja Dizzy Gillespie. (Rautiainen 2014, 6) 3.2 II-V-I sointukierto II-V-I sointukadenssilla on jazzharmoniassa tärkeä rooli. Melkein kaikki jazzkappaleet pohjautuvat tähän kadenssiin tai sen eri variaatioihin. II-V –kadensseja voidaan myös ketjuttaa peräkkäin ja kadenssit voivat olla lainattu eri sävellajista ennen kuin ne pur- kautuvat I-asteen soinnulle eli toonikalle. (Tabell 2008, 20) V-asteen sointu on dominanttitehoinen ja se purkautuu yleisimmin I-asteelle. Poikkeuk- siakin on, sillä V-asteella voidaan tehdä niin sanottu harhapurkaus, jossa V-aste pur- kautuu alennetulle VI-asteelle. V-asteella voidaan käyttää V7alt-sointua, jolloin soinnun kaikki lisäsävelet ovat muunnettuja. (Tabell 2008, 28) (Kuvio 1) 5 Kuvio 1. II-V-I –kadenssi laajoin soinnuin C-duurissa. Kuviossa 1 on perinteinen jazzmusiikin II-V-I –kierto, jossa kaikki asteet ovat laajennet- tuja lisäsävelin. Kuviossa näkyvät sointuasetelmat ovat tyypillisiä jazz-piano sointuha- joituksia, joita käytetään esimerkiksi toisen instrumentin soolon alle kompatessa. Do- minantissa on vahva Altered-tuntuma ja toonika on laajennettu maj13-pohjaiseksi. Ilman laajennuksia sointuasteet olisivat Dm7-G7-Cmaj7. 3.3 Altered-asteikko Kuvio 2. F altered-asteikko. Altered-asteikkoa käytetään usein sooloissa dominanteille tehostamaan dominantin sävyä. Asteikko on tuntumaltaan suhteellisen vahvan kuuloinen, joten sillä on sooloissa helppo merkitä soolon taitekohtia. Altered-asteikkoa ja sen eri variaatioita kuulee usein Evansin soitossa.